Toivon Lintu & Ria Revell

041 312 2207
(klo 8–20)

Herkkä vai erityisherkkä

 Olen aina ollut herkästi aistiva ihminen. Lapsesta asti olen havainnoinut toisten tunteet hyvin tarkkaan ja toiminut sitten niiden mukaan. Varonut provosoimasta katseessa häivähtävän suuttumuksen varjon perusteella ja poistunut paikalta ennen kuin myrsky nousee. Jo hyvin pienenä osasin tunnistaa pikkuruisesta eleestä jos jollakin oli paha mieli ja sydämessäni kouraisi heti. 


Olen myös aina ollut hyvin empaattinen ja kuunnellut muiden murheita. Paljon on aikaa tullut käytettyä pohtimiseen, miten voisin muita auttaa. Ei oikeastaan ole mikään ihme että olen nyt tässä työssä, sillä tämä jos mikä on auttamista. 


Nykyinen maailma jossa elämme korostaa ihan muita puolia, kuin empaattisuus tai muiden auttaminen. Tehokkuus ja suorittaminen ovat tämän päivän arvoja ja välillä tuntuu, että sitä suuremmat pisteet saat kun et mitään mieti vaan painelet vaan itsekkäänä menemään. Itse katson kuitenkin, etteivät tarve saada empatiaa ja apua, ole minnekään kadonneet -päinvastoin! 


Olen tehnyt useita testejä olenko herkkä vai erityisherkkä. Tulokset ovat ristiriitaisia. Testitulokset eivät aina kerro kaikkea. Uskon että moni erityisherkkä tietää olevansa erityisherkkä, vaikka testitulos olisi toinen. 

Minullakaan testit eivät selkeästi näytä erityisherkkyyttä.


Jotkut asiat osuvat silti enemmän kuin nappiin. 

Syvälliset keskustelut ovat ihan huippua! Inhoan vihaista huutamista ja meteliä, huomaan heti jos ilmapiiri muuttuu.

Nautin taiteesta ja musiikista syvästi, tarvitsen paljon yksinäisyyttä ja omaa rauhaa ja olen tehnyt paljon töitä rauhoittaakseni elämäni. Olen rauhan rakentaja ja sovittelija. Tahdon että kaikilla on hyvä olla. Joka paikassa. Työpaikoilla olen taistellut tasapuolisuuden ja reiluuden puolesta.

Tunnen tunteeni syvällisesti. Muistan että olen käynyt itkemässä jokaisessa lasteni joulu-ja kevätjuhlassa. Muistan kun katselin hämmentyneenä ympärilleni ja huomasin, etteivät muut vanhemmat itke.

Huomaan pienimmätkin yksityiskohdat ja muistan lapsuudestani esim: jokaisen kaverini lapsuuden perheen sisustuksen edelleen, vaikka olen viiskymppinen. Muistan jopa lapsuuden kotini jokaisen kaapin sisällön millin tarkasti - missä järjestyksessä kaappien sisältö oli kun olin 5 vuotias.

Minulla on vahva hajumuisti. Muistan elävästi vaikkapa lapsuuden tilanteita, kun haistan jotain. Sama on valojen ja varjojen kanssa. Jokin tietty valo tai tietynlainen ilma tuo mieleeni vahvat muistot menneisyydestäni ja mieleeni palautuu silloinen tunnekokemus vahvasti vaikkapa 30 vuoden takaa. Elän paljon menneisyydessä, mutta en kaihoten, vaan oppiakseni siitä.


Toisaalta, minulla ei ole herkkä kipukynnys, päinvastoin, olen synnyttänyt ilman lääkitystä, enkä koskaan ota hammaslääkärissä puudutusta. Särkylääkkeiden kulutus on minulla nolla. Minusta olisi voinut tulla vaikka kirurgi, sillä esim: veren näkeminen ei tuo minulle huonoa oloa. 


Olen myös kova multitaskaamaan, saatan maalata seinää, tapetoida toista, kirjoittaa blogia ja pestä ikkunoita samaan aikaan. Saatan myös opiskella, vaikkapa kolmea ammattia samaan aikaan. Rakastan myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja olen aikoinani esim: hypännyt sen kuuluisan benji-hypyn. Rakastan tulista ruokaa, eikä etanoiden, sienten tai muiden ”niljatusten” suutuntuma ällötä minua. En myöskään ole mikään erityisen kova murehtija. En esimerkiksi mieti pärjääkö ulkomailla asuva lapseni - tiedän että hän pärjää. 


Toisaalta olen erittäin luova, teen taidetta ja sisustan ja remontoin intohimoisesti ja minulla on selkeä näky silmissäni miltä joku tila tulee näyttämään valmiina. Pursuan uusia ideoita jatkuvasti! Olen boheemi taiteilija.

 Toisaalta olen hyvin tunnollinen. Teen asiat reilusti ajoissa ennen deadlinea ja haluan, että hommat hoidetaan ajallaan. En voi sietää sitä jos asiat ja työt jäävät roikkumaan. Uutiset eivät kovin liikuta minua, osaan suodattaa asioita, minulla on medialukutaitoa, enkä ihan pienistä ahdistu. Inhoan kaiken näköistä painetta ja pakkoa ja kontrollointia ja vapauden puolesta olen valmis taistelemaan. Taistellessani en anna periksi. Ja olen sinnikkäin ihminen minkä tunnen. Toisaalta rakastan eläimiä ja olen pelastanut niitä paljon. Rakastan luontoa ja kasveja, kotonani on paljon viherkasveja ja hoivaan niitä hellästi. Toisaalta haluan rauhallista elämää ja toisaalta haluan koko ajan muutosta ja olen tosi vaihtelunhaluinen. 

En tunne nälkäkiukkua, vaan pysyn melko tasaisena, enkä raivoa muille.  

En siis usko, että olisin kaikissa jutuissa erityisherkkä, mutta herkkä kyllä olen ja se on johtanut minut elämässäni myös moneen epämukavaan tilanteeseen. Olen joskus ollut liian överi-empaattinen ja alkanut pelastajaksi sellaisille joilla ei itsellään ole ollut mitään aikomusta pelastua. En siis aikoinani ole nähnyt rajojani, kun auttamisen halu on ollut liian suuri. 



Olen siis varmasti jollakin tavalla erityisherkkä, jollakin tavalla en. Olen herkkä, mutta samalla olen kuitenkin todella vahva. Jokainen meistä on omalla tavallaan yksilö ja oma persoonansa. Erityisherkkyys ilmenee meillä kaikilla eri tavoin.Toisilla se voi liittyä hyvinkin vahvasti tuntemuksiin. Tietyt materiaalit ärsyttävät ihoa, kengät tuntuvat hiertävän helposti ja ruokien suutuntuma voi olla epämiellyttävää. 


Toisilla herkkyys ympäristöä kohtaan on vahvempaa, voimakkaat valot ja äänet tuntuvat pahalta. Joillakin taas on tärkeää että muut ihmiset hyväksyvät heidät ja he miettivät paljon mitä muut heistä ajattelevat. 


Onko erityisherkkyys tai herkkyys ylipäätään sitten rasite vai vahvuus ? 

Itse näkisin sen vahvuutena. Erityisherkkä kokee maailman vahvemmin kuin muut ja monella eri tasolla. Hän huomaa sellaisiakin pieniä nyansseja joita eivät muut välttämättä huomaa. 


Erityisherkälle lapselle on erityisen tärkeää, että vanhemmat tunnistavat ja tunnustavat hänen erityisyytensä ja tapansa katsoa maailmaa. On tuhoisaa jos herkkyyttä vähätellään ja sille naureskellaan. Se voi johtaa siihen, että lapsi alkaa tukahduttamaan itseään mikä ei ole koskaan hyvä. 

En myöskään näe sellaista kasvatusta hyvänä jossa erityisherkkä nostetaan jalustalle ja pelastetaan aina kaikelta ”ikävältä”. 


Erityisherkkyydestä voi tehdä vahvuuden ja se on todella hyvä ominaisuus tietyissä ammateissa. Itse koen, että  herkkyys on minulle vain hyväksi. Ei ole markkinointilause kun sanon, että elän asiakkaan kanssa joka hetken. Pystyn olemaan todella läsnä, sekä olemaan koko sydämestäni mukana.

 Kun tunnistaa herkkyytensä, niin pystyy luomaan elämänsä sellaiseksi, ettei se kuormita liikaa. Tähän suosittelen hyvin vahvasti.



Monella herkällä on vahva intuitio ja he aistivat asioita joita muut eivät. Heillä on usein myös kyky nähdä muiden läpi ja he tietävät onko toinen aito vai esittääkö vain. Erityisherkkä tunnistaa yleensä toisen erityisherkän ja silloin kaikki natsaa kohdilleen. Ollaan samalla levelillä. 


Erityisherkkä ja herkkä voi kukoistaa ammatissaan jos on oikealla alalla. 

Sinne päätyäkseen hänen onkin kuunneltava tarkkaan omaa sisintään. 

Sanomattakin on selvää, että luovat alat sekä auttamisammatit ovat ominta erityisherkälle. Kunhan tunnistaa rajansa.

Erityisherkällä on vahvuuksia, vaikka he eivät itse niitä aina huomaa!



Maailma tarvitsee herkkiä ihmisiä ja heidän taitojaan ! 

Ole siis rohkeasti sitä mitä olet  - ole vahvasti herkkä! 



Tekijä Ria 2. maaliskuuta 2022
Miten eroon pelosta
Tekijä Ria 23. helmikuuta 2022
Muutoksen tuulet
Tekijä Ria 14. helmikuuta 2022
Perusjuttuja- vai onko?
Tekijä Ria Revell 12. helmikuuta 2022
Olen elänyt osana uusperhettä itse kohta 15 vuotta aikuis-elämästäni. Kahdessa eri perheessä. Monessa valmennuksessa nousee myös uusperheen problematiikka esiin joten koskekoon tämä postaukseni uusperheellisiä. Jokainen tuntee jonkun jolla on uusperhe, on itse juuri nyt uusperheessä tai on lapsena kasvanut sellaisessa. Asia ei ole uusi noin niinkuin ilmiönä, mutta uusi se on jokaiselle joka sellaiseen astuu mukaan. Moni hämmentyy asioiden tullessa eteen ja tunteet saattavat pommittaa kovaa. Kirjoitin tämän jotta olisi helpompi olla armollinen, muille sekä itselleen. Uusioperheessä tunteet korostuvat ihan eri mallilla kuin ydinperheessä. Kaikella on jotenkin suurempi merkitys, tai jos ei ole niin ainakin useimmiten joku saattaa luulla, että on. Jos tunteet - siis ne negatunteet kasvavat yli äyräidensä tai niitä ei ymmärretä oikein niin se voi uhata koko suhteen jatkuvuutta.Uuteen perheeseen saattaa kuulua monta eri ikäistä ja taustaista ihmistä joista jokainen haluaa, että hänenkin tunteensa huomioidaan. Jokaisella ihmisellä on tarve olla merkityksellinen. Jos tunteet lanataan sivuun, ei varmastikaan tulevaisuus ole riemukas. Uusperheessä on tärkeää ymmärtää toisen tunteita, mutta myöskin omiaan. Saat olla eri mieltä, vaikka ymmärrät. Asia jota et itse edes huomaa, voi olla jollekin todella valtava. Uusperhe ei myöskään rakennu heti vain kahden aikuisen päätöksellä vaan porukan yhteen hioutuminen vie oman aikansa. Vaikka kaksi yhteen menevää aikuista eivät saa yhdessä yössä sidottua koko jengiä kasaan niin loppupeleissä kaikista tärkeintä on niiden aikuisten rakkaus. Ydinperheen voi pitää kasassa lapset, vaikka ei rakkautta vanhempien välillä olisikaan. Uusperheessä se ei lohduta, jos ei ole yhteisiä lapsia. Silloin tarvitaan rakkautta ja tahtoa. Kannattaa muistaa tämä ja vaalia erityisen tarkoin parisuhdettaan. Uusperheen yleisin vieras on ulkopuolisuuden tunne. Lapset pelkäävät ovatko enää tärkeitä etävanhemmalleen nyt kun hänellä on uusi kumppani. Jos myös heidän lähivanhemmallaan on uusi suhde, voivat lapset kokea ulkopuolisuutta sielläkin. Uudet sisarpuolet aiheuttavat hämmennystä. Kaikki eivät tietenkään näin koe, mutta on se mahdollista. Yleensä pienet lapset sopeutuvat uuteen perhekuvioon paremmin kuin esimerkiksi teinit. Sekään ei ole kiveen kirjoitettu, vaan jokainen on yksilö tässäkin hommassa. Voi olla niin, että on ensin erottu ja lapsi on asunut lähivanhemman kanssa kauan keskenään. Sitten tuleekin taloon uusi aikuinen. Silloin voi olla vaikeampi hyväksyä tilanne. Itse menin mieheni kanssa yhteen kertarysäyksellä. Jälkikäteen koen, että se oli loppupeleissä hyvä asia. Kaikki pläjähti kerralla ja ilman suurempia mietintöjä. Dynamiikka muuttui kerralla ilman välivaiheita. Usein aikuisilla on matkassaan huoli miten kaikki mukulat pärjäävät, mutta kyllä ne pärjäävät.Kipua ei tarvitse pelätä, se kuuluu elämään ja esim: huonossa liitossa jatkaminen lasten vuoksi, se se vasta tuhoisaa on! Sitäpaitsi vain kipua kohtaamalla ihminen kasvaa ja oppii käsittelemään elämän kommervenkkejä. Ulkopuolisuuden tunnetta voi myös kokea aikuinen. Uudella kumppanilla voi olla haasteita löytää oma paikkansa ja roolinsa. Voi tuntua hurjalta kun hänen omaan kotiinsa saapuu meluava joukko reppuineen ja kapsäkkeineen.Et ole heidän äitinsä, mutta silti peset pyykkiä, siivoat heidän jälkiään ja huolehdit heistä. Kun kumppani viettää aikaansa lastensa kanssa voi bonusaikuisella tulla unohdettu ja ulkopuolinen olo. Vaikka ollaan aikuisia niin sekin on inhimillistä ja kuuluu elämään. On tärkeä tiedostaa tämä, ettei soimaa itseään ja mieti missä nyt on vika. Välillä toisen kullannuput voivat ärsyttää. Kyllä. Mutta niin ärsyttävät välillä ne omienkin kupeiden hedelmät. Tämä on elämää. Välillä kipuilevat kaikki. Mutta välillä kaikki ovat myös onnellisia. Toimintatavat ja tapakulttuuri saattavat erota radikaalisti toisistaan. Siinä missä toinen haluaa mietiskellä ja pohdiskella sekä rauhassa lempeästi keskustella, voi toinen karjua kitarisat oikoisena. Sitä voi olla vaikea ymmärtää. Etävanhempi- usein mies voi joutua kahden naisen väliin jos on antanut exän sanella eronkin jälkeen asioita. Uusi kumppani ei sitä välttämättä hyväksy. Isä voi taipua exän tahtoon sillä hän voi pelätä ettei enää näe lapsiaan tai että entinen emäntä kääntää lapset häntä vastaan.Mies voi tuntea, että nyt hänen on valittava lasten ja uuden kumppanin välillä.Uusi kumppani taas tuntee, että miehen pitää valita exä tai hänet. Kaikki voivat myös olla mustasukkaisia. Myös yllättävät ihmiset voivat tuntea suurta tarvetta iskeä lusikkansa soppaan. Ei ole harvinaista, että ex appivanhemmat ja aikuisten omat sisarukset heittävät kommentteja ja katkovat välejä. Tämä johtuu tietenkin heidän omista uskomuksistaan ja lapsuuden kokemuksistaan jotka nyt ovat nousseet pintaan kellumaan. Silloin kun ollaan pariutumassa uusperhekuviossa on syytä tiedostaa tämä, huomioida toisten tunteet, mutta pysyä silti vahvasti valitsemallaan tiellä. Kaikki voi jättää omaan arvoonsa. Myös se vaikea exä. Monasti he korostavat kaikessa lapsen etua ja haukkuvat heille toisen uutta kumppania. Unohtuu, että eikö ole juuri lapsen etu jos ympärillä on paljon rakastavia aikuisia. Hankalan exän eloa ja oloa voi helpottaa kun kertoo ymmärtävänsä että tämä elää vaikeaa elämänvaihetta, mutta terapeutiksi ei hänelle kannata alkaa. Sitä varten ovat muut. On kuitenkin ymmärrettävää, että hänellä(kin) voi olla hirveästi pelkoja. Hänelläkin voi olla ulkopuolisuuden tunne. Hän voi myös pelätä, että toinen vanhemmista hylkää lapset. Hän voi pelätä että toisen uusi kumppani on kamala, tai että jos hän onkin liian ihana ja lapset ihastuvat liikaa.Kun ihminen menettää erossa kumppaninsa, hän menettää myös paljon muuta. Koko elämän suunniteltu visio katoaa. Vaikka ero olisi ollut yhteinen päätös tai selvää jo kauan sitten, niin silti . Kyllä se vaatii voimia alkaa rakentamaan uutta. Ymmärrä siis entistä kumppaniasi, mutta vain ajatuksen tasolla. Älä sääli, äläkä varsinkaan käy leikkaamassa nurmikoita ja hoitamassa muuttoa. Siis silloin jos sinulla on uusi kumppani. Tai jos he tulevat keskenään loistavasti toimeen niin mikä ettei ! Itse olen ollut sikäli onnellisessa asemassa, että olen ensimmäisessä uusperheessäni ystävystynyt silloisen kumppanini entisen vaimon kanssa. Aivan ihana järkevä ja upea ihminen! Itse olen myöskin erottuani lasteni isän kanssa ystävystynyt hänen uuden vaimonsa kanssa. Jos on hyvä ihminen, miksi itse olisin ilkeä? Uuden elämän rakentamisessa luota, että menet parempaa kohti. Vaikka ajoittain olisi paha olo ja ilmassa turbulenssia, niin pysy vakaana. Nyt on näin ja kohta on toisin. Tiedän monia kenellä on ollut myrskyisä ero ja ajan kuluessa he tulevat hyvin toimeen ja asiat hoituvat luontevasti. Joillekin on toki käynyt niin, ettei hankala entinen kumppani rauhoitu ikinä. Älä silti jätä elämättä elämääsi. On jokaisen omalla vastuulla ottaa käyttäytyminen ja tunteet hallintaan. Jos sinulla on uusi onni ja hänellä ei ole, niin ei ole tehtäväsi rakentaa hänen onneaan. Sinun tehtäväsi on huolehtia hänen kanssaan lapsista niin että heillä on hyvä olla ja siitä että he voivat kasvaa järkeviksi aikuisiksi. Vaikka te erositte, vanhemmuus säilyy. Ei muuta. Ero ei ole sinun tai kenenkään epäonnistuminen. Se on vaan kokemus muiden joukossa. Kun uusperhe syntyy, yhdistyy kahden eri perheen perinteet ja tavat. Yhdessä aletaan rakentamaan yhteisiä uusia perinteitä. Kummallakin aikuisella on omat kokemukset, toiveet ja tarpeet. Kannattaa keskustella mitä molempien vanhoista tavoista kannattaa jättää ja mitkä voi ihan kevyesti unohtaa. Kun kaksi lapsetonta kohtaa, he ehtivät rauhassa tutustua toisiinsa, uusperheläiset eivät ehdi. Yhteistä arkea ei voi rakentaa samalla tavalla. Mutta sen voi rakentaa ! Mikään ei ole ihanampaa kuin rakkaus! Koen rikkautena ettei saa vain sitä yhtä tyyppiä vaan koko joukon persoonallisia ihmisiä. Uusperhe vaatii kyllä monenlaisia taitoja ja joustavuutta, mutta kyllä se palkitsee. Pitää myös muistaa, että tapoja olla perheenä on monenlaisia. Ei ole vain sitä yhtä ja ainoaa ja oikeaa. Toiset ovat kiinnittyneempiä ja läheisempiä kuin toiset. Toiset vähän etäämmällä. Jokaisella on oikeus olla omanlaisensa. Omanlaisensa vahvuuksineen. Yksilöllinen ihana perheluomus.
Share by: