Elämässä sattuu ja tapahtuu koko ajan. Kaikki muuttuu, halusimme tai emme. En juurikaan keksi asiaa ,joka tässä maailmassa ei muuttuisi. Kehitystä tapahtuu jatkuvasti ja se on hyvä se. Elämässä on tilanteita ,kun muutos tulee eteemme yllättäen ja kyselemättä ja silloin yleensä emme missään nimessä halua sitä. Alamme muutosvastarintaisiksi ja laitamme vastaan minkä voimme. Yleensä emme voi estää tulevaa. Se tapahtuu silti. Ulkoa tuleva yllättävä muutos voi saada aikaan shokkitilan, mutta usein myöhemmin, ajan kuluessa ymmärtää, että olipa hyvä kun tuokin loppui. Asioiden käsittely vaatii aikaa.
Elämässä on myös tilanteita kun muutos on jo kauan kaivattu asia. Otamme sen silloin ilahtuneena vastaan. Silloinkin vaikka muutos olisi kovinkin kaivattu, se voi tuoda eteemme paljon järjestelteltäviä asioita ja hetkellistä turbulenssia. Selviämme kuitenkin silloin paremmin kun olemme jo ehtineet toivoa muutosta, valmistautua siihen ja mielessämme on selkeänä visiona jonkinlainen entistä parempi lopputulos.
Välillä tekee mieli olla muuttamatta mitään ja jäädä passiivisena lillumaan elämän odotushuoneeseen. Joskus se saattaa olla hyväkin, mutta välillä muutoksen saapumista elämäämme kannattaa hieman itse avittaa.
Niimpä... Joskus ei tarvitse avittaa ja joudumme siis pakotettuina muutoksen eteen. Muutoksen jota emme halua. Silloin ahdistaa ja alamme taisteluun. Muutos pelottaa ja kapinoimme. Mikä muutoksessa pelottaa? Ovatko asiat järjestettävissä ? Kuka olen? Mitä haluan tässä ja nyt? Mihin voin vaikuttaa? Mihin en voi?
Harvoin kuitenkaan elämässä mikään asia on täysin totaalisen huono. Ensi alkuun kamalalta vaikuttava asia saattaa tuoda pitkässä juoksussa paljonkin hyvää. Potkut töistä voivat olla askel parempaan työpaikkaan, ero voi olla mahdollisuus kasvuun ja tasapainoisempaan parisuhteeseen jne. Näitä asioita emme monasti edes halua nähdä myllerrysten keskellä. Muutos on pelkkää stressiä, ahdistusta, kipuilua ja kuormittumista. Mikä silloin pelottaa? Yksin jääminen, rahatilanne, asioiden huonommaksi muuttuminen, epäonnistuminen.
Mutta mikä on epäonnistumista? Eroat ja alat uuteen ihmissuhteeseen joka ei toimikaan? Vaihdat työpaikkaa ja sekään työ ei tunnu omalta?
Onko se epäonnistumista? No ei ole. Ne ovat arvokasta oppimista, ne kirkastavat sinulle mitä et halua ja mitä haluat. Ne kirkastavat sinulle tavoitteen mitä kohti edetä.
Entäpä jos et koskaan uskalla yrittää mitään? Elät vaikka siinä huonossa parisuhteessa elämäsi loppuun asti. Kampeat itsesi joka aamu inhokkityöpaikkaasi. Et uskalla uuteen ihmissuhteeseen ,kun pelottaa. Mitä silloin jäät vaille? Uusia kokemuksia ja kasvua, mutta myös niitä ONNISTUMISIA! Jäät vaille kokemusta, että selviät muutoksista. Että sinussa on voimaa ja taitoa ja opit uusia asioita! Että olet huikea tyyppi joka on paljon enemmän arvoinen!
Mistä aloittaa kun kaipaa muutosta? Elämässä ei aina tarvitse repäistä kaikkea uusiksi ja laittaa jokaista asiaa ranttaliksi kerralla. Voi aloittaa pienesti. Yksi pieni askel. Siitä se lähtee! Miten huikeaa! Minä uskalsin! Minä olen rohkea!
Sitten voikin käydä niin, että huomaakin ottavansa koko ajan lisää askeleita. Miten upelta se tuntuukaan! Lopputulos voi olla niin uskomattoman häikäisevä ettei olisi itsekään koskaan uskonut!
Muutos vaatii uskallusta, vanhasta luopumista ja järjestelyä. Asioiden tarkastelua ja pohtimista uusista näkökulmista.
Joskus tulee tilanne kun muutosta haluaa vain kiirehtiä. Tekisi mieli olla jo pidemmällä, tekisi mieli niin kovasti olla jo perillä. Mutta onko meillä mahdollista olla yhtään pidemmällä kuin nyt olemme? Sitäkin kannattaa funteerata.
Olisi ihanaa jos elämä olisi aina hyvää, tasapainoista ja tasaista. Kaikki sujuisi suunnitellusti ja harkitusti. Mitään yllätyksiä ei tulisi. Vähän niin kuin jollakin muulla. Kenellä muulla? Tunnetko oikeasti jonkun jonka elämä on koko ajan paikoillaan? Minä en.
Elämä on jatkuva muutosten virta. Me päätämme räpiköimmekö vastaan vai soljummeko mukana. Kaikkeen ei voi valmistautua, mutta moneen asiaan voi. Olemme tottuneet varautumaan pahan päivän varalle. Entä hyvän varalle? Mitä ihmettä? Onko hullumpaa kuultu?
Muistan vanhan sanonnan jossa sanotaan jotakuinkin näin: Muutos tapahtuu kun vanhassa jatkamisen tuska on suurempi kuin uuden pelko.
Niinhän se on, sitten toimitaan kun olo entisessä käy sietämättömäksi.
Mitä olen oppinut vanhasta? Miten en halua enää jatkaa? Mitä kohti haluan edetä?
Nämä kysymykset auttavat alkuun.
Jos ei ole rohkeutta, harjoittele pikkujutuilla. Niin pienillä, ettet kehtaa kenellekään kertoa. Jokaisella askeleella voimasi kasvavat ja olet lähempänä sitä mitä haluat. Katsele avoimin mielin ympärillesi ja luota että elämä kantaa.
Ja ennen kaikkea - Kun elämä tarjoaa mahdollisuuden - tartu siihen !